

Laatu ei oo nyt mitää ihan ykkös luokkaa mut kaikkee ei aina saa :)









Ja sitte... Ku mun päivä oli ollu lähes täydellinen siihen asti ku tulin Vilman kans Millalta ja hypättiin 270N bussiin ja elettiin ilosina ja tietämättöminä siinä toivossa että se menis Espoon keskuksee, mutta ei, se kääntyy Muuralaan ! Aaateltii siin vaihees et ei täs mitää jäädään pois ja venataan 18 dösää, ja sen pitiki tulla ihan pian. Ootettiin eka vartti, sit puoltuntii... tunti... puoltoista . Se ei vaaan tullu ! ja Seuraavanki olis pitäny mennä jo. Sit meni hermot ja soitettiin Vilman äitille joka pitkän kamppailun jälkee suostu noutaa meijät sielt pimeeestä ja ikäväst paikasta !
Tossa vähän bussipysäkin tunnelmia kuvina :




Sitte tuli pimee ...
ja Vilma väsähti



